Kun Unna odotti pentuja, ajattelimme että se varmaan itse hoitaa pentunsa mahdollisimman pitkälle ja meidän tehtäväksemme jää vain huolehtia Unnan riittävästä ruokinnasta. Mutta ei se ihan niin mennyt... Pentuja syntyi yksitoista. Unnallahan ei riitä nisätkään... ja ei kai koira edes osaa laskea yhteentoista! Niinpä päädyimme saman tien siihen että Unnan vierellä valvotaan jatkuvasti ja huolehditaan siitä että kaikki pennut saavat oman osansa emän maidosta.
Ensimmäisen kerran nukuin kunnolla kun pennut olivat viikon vanhoja. Silloinkin niin että heräsin kerran yöllä syöttämään koko katraan ja Unnan. Painon kehitystä seurasin päivittäin ja välillä myös useamman kerran päivässä jos joku ei näyttänyt lisäävän painoaan.
